Oppikirja (Hämäläinen – Kanerva – Kuhanen – Schubert – Seuri 2017: 182-186) kertoo motivoivan haastattelun menetelmästä. Kyseessä on potilaslähtöinen vuorovaikutus- ja ohjaustekniikka, jota hoitaja voi käyttää yhteistyösuhteessa. Tekniikassa hyväksytään, että muutos lähtee yksinomaan potilaasta ja hoitajan tehtäväksi jää katsoa vierestä ja ohjailla keskustelua siihen suuntaan, että potilas lopulta puhuu itse itsensä kohti muutosta. Tärkeää on, että ei keskitytä ollenkaan negatiivisiin asioihin, vaan hyödynnetään potilaan omia voimavaroja motivaation kasvattamiseen.
Käypä hoito -suosituksessa nostetaan neljä avainkohtaa tekniikan pääkohdiksi. Empatiaa osoittamalla saadaan rakennettua luottamusta ja helpoin tapa osoittaa tätä on säilyttää katsekontakti ja säännöllisesti osoittaa kuuntelevansa. Potilaan omien kykyjen vahvistamisella pyritään ohjaamaan huomiota onnistumisia ja vahvuuksia kohden. Etsitään asioiden hyvät puolet ja huomioidaan kaikki pienetkin onnistumiset. Nykytilan ja tavoitetilan välisen ristiriidan nostamisella pyritään saamaan potilas itse puhumaan muutoksen puolesta. Neljäntenä kohtana väittelyn välttäminen, joka tarkoittaa sitä, että kaikenlaista vastakkain asettelua tulee välttää. Potilaan kanssa ei väitellä ja hänelle ei saarnata muutoksen tärkeydestä. Jos yhteistä säveltä ei löydy, on parempi jättää asia lepäämään ja siirtyä seuraavaan. (Järvinen 2014).
Haastattelutekniikan toteuttaminen käytännössä on tietenkin vaikeampaa kuin virallisten ohjeiden lukeminen ja ymmärtäminen. Hyvänä lähtökohtana on varmistaa, että potilas on enemmän äänessä kuin haastattelija. Tämä voi tietenkin olla vaikeaa esimerkiksi tapauksessa, jossa potilas ei osaa pukea ajatuksiaan sanoiksi. Avoimia kysymyksiä kysymällä ja reflektoivalla kuuntelulla saadaan yleensä avointa keskustelua aikaiseksi. Reflektoivassa kuuntelussa pyritään jatkuvasti varmistamaan, onko haastattelija ymmärtänyt sanotun siten kuin potilas on sen tarkoittanut ymmärrettäväksi. Aina välillä keskustelun edetessä kannattaa vetää yhteen läpikäytyjä asioita. Tämä kaikki antaa potilaalle myös kuvan, että häntä oikeasti kuunnellaan ja hänen asioistaan ollaan kiinnostuneita. (Järvinen 2014)
Kun motivoivaa haastattelua on verrattu muihin hoitomenetelmiin tilastollisesti, on huomattu, että kyseessä on tehokas hoitomuoto. Tekniikka ei kuitenkaan erotu tuloksillaan, sillä ne ovat lähes samaa luokkaa kuin muillakin hyväksi todetuilla terapia- ja hoitomuodoilla. Sen sijaan motivoivan haastattelun on osoitettu olevan nopeampi kuin muut, yhtä tehokkaat hoidot. Tehokkainta hoitomuoto on potilaille, jotka ovat vastahakoisia muutokseen. On tietenkin hyvä muistaa, että kyseessä on eräänlainen motivointitekniikka. Joten jos potilas on jo tehnyt päätöksen muuttaa tapojaan ja odottaa lähinnä neuvoja, ei tekniikasta ole voitu osoittaa erityisiä hyötyjä. (Lahti – Rakkolainen – Koski-Jännes 2013)
Motivoiva haastattelu on toimiva hoitomenetelmä monissa päihde- ja mielenterveyden ongelmissa, mutta asiaa selvitettyämme uskomme, että siitä on hyötyä melko monessa terveydenhuollon tehtävässä. Hoitotyön lähtökohdat ovat kuitenkin samat yleisesti ja mainitussa haastattelutekniikassa, eli potilas ja hänen ja häntä hoitavan henkilön keskinäinen luottamus. Potilaan omia voimavaroja pyritään käyttämään hyväksi monella eri tavalla ympäri terveydenhuoltoalaa.
Lähteet
Hämäläinen, Kaisu – Kanerva, Anne – Kuhanen, Carita – Schubert, Carla – Seuri, Tarja 2017. Mielenterveyshoitotyö. 5-6.painos. Helsinki: Sanoma Pro Oy.
Järvinen, Mirkka 2014. Duodecim. Käypä hoito -suositus. Internet-sivusto. <http://www.kaypahoito.fi/web/kh/suositukset/suositus?id=nix02109> Luettu 19.10.2017.
Lahti, Jari – Rakkolainen, Maria – Koski-Jännes, Anja 2013. Motivoiva haastattelu kaksoisdiagnoosipotilaiden hoidossa. Internet-sivusto. <http://www.duodecimlehti.fi/lehti/2013/19/duo11266> Luettu 19.10.2017.
Allekirjoitan täysin tuon että käytännössä motivoiva haastattelu ei välttämättä aina toimi niin kuin teoriassa ja silloin kun sitä ei suoriteta oikein, potilas ennemminkin ärsyyntyy ja saattaa epäillä koko hoidon toimivuutta. Mutta toimiessaan ehdottomasti hyvä tapa myös lisätä potilaan motivointia muutokseen.
Vakuuttavasti ja perustellusti esitettyä asiaa. Oli hyvä, että nostitte esille, että kyseessä ei ole pelkkiin mielenterveys- ja päihdehäiriöihin soveltuva tekniikka, vaan taitoja kohdata ja kuunnella asiakasta voi soveltaa myös somaattisella puolella. Tekstissä esitetyt neuvot auttavat kohtaamaan hankalan asiakkaan tai persoonan missä tahansa, esimerkkinä se, että vastaan ei kannata alkaa väittämään ja on viisasta jättää asia lepäämään.
Kiitos tekstistä! Motivoiva haastattelu vaikuttaa hyvältä tekniikalta ja sille on varmasti paikkansa. Onkin varmaan henkilöstä riippuvaa, milloin tekniikkaa kannattaa soveltaa. Sen ymmärrän täysin, että saarnaaminen ei auta koskaan vaan useimmiten vaan nostattaa vastarintaa ihmisessä. Ainakin itsellä monesti nousee ärsytys silloin kun joku tulee kertomaan minulle miten minun KANNATTAA tehdä varsinkin jos en ole pyytänyt neuvoja. Ihmiset tekevät sitä huomaamattaan ja tarkoittavat usein vain hyvää. Itsekin sorrun siihen ajoittain jos joku jakaa minulle elämän huoliaan. Olenkin huomannut hyväksi tavaksi kysyä että, toimisiko tämä…? Tai pystyisitkö tekemään näin? Tai sitten kertoa miten itse olen toiminut vastaavanlaisessa tilanteessa, jos minulla on siitä kokemusta. Ja juurikin tarkistaa tarvitseeko henkilö neuvoja vai vain kuulijaa. Iina&Merja
Kerrassaan loistava teksti! Ajattelen, että motivoivaa haastattelua voisi käyttää laajemminkin potilaan haastattelussa. Minulle on välillä vaikeaa keskittyä siihen, mitä potilas sanoo. Olisikohan tähän olemassa jotain valmennusta?
Tärkeintä potilaan haastattelussa on varmasti se, että potilas saa puhua asioista omin sanoin eikä sanoja laiteta hänen suuhunsa. Olen huomannut, että mielenterveysasiakkaat ovat huomattavasti hoitomyönteisempiä kun heitä kuunnellaan ja heidät otetaan todesta. He kuitenkin saavat melko usein suoranaista halveksuntaa hoitohenkilökunnalta. En minäkään siinä tilanteessa haluaisi tehdä yhteistyötä.